Julkishallinnon keskeisten toimintojen kumppanina toimivat inhouse-yhtiöt kannattavat asemansa selkiyttämistä, jota myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää. Sen sijaan ehdotettu hankinta- ja palveluintegrointiyksiköiden uudelleenpilkkominen tulisi suomalaisille monella tapaa kalliiksi.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) esittää, että inhouse-yhtiöiden omistajajärjestelyjä tulisi muuttaa. KKV:n tuoreen arvion mukaan Sarastia ei ole Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sidosyksikkö, joten hankinta olisi pitänyt kilpailuttaa. Viraston mukaan kaupunkien omistusoikeusosuudet eivät ole riittävän suuria, jotta niillä olisi määräysvaltaa yhtiössä.
Inhouse-yhtiöitä edustavan Kustos ry:n hallituksen puheenjohtaja Lasse Koskivuoren mielestä on hyvä asia, että EK:n, Suomen Yrittäjien, Keskuskauppakamarin ja Perheyritysten liiton Kuluttaja- ja kilpailuvirastolle viime vuonna jättämä toimenpidepyyntö johtaa lopulta markkinaoikeuden arvioitavaksi. Yleensä markkinoikeuden päätös tulee 7–8 kuukauden kuluttua tapauksen tultua sinne vireille.
– Tämä on erittäin hyvä asia ja sopii meidän jäsenyhtiöillemme. Laki on vähän löysästi kirjoitettu, eikä aina kaikille toimijoille ole ollut selvää se, miten toimitaan. On hyvä saada asiaan markkinaoikeuden kanta. Meillä on ollut vähän kotimaisia oikeustapauksia näistä asioista, Koskivuori toteaa.
Hän muistuttaa, että KKV:n päätös koskee yksittäistä tapausta. Kumppanina inhouse-yhtiöiden merkittävänä tehtävänä on varmistaa keskeisiä toimintoja omistaja-asiakkailleen, kuten kunnille, hyvinvointialueille ja yliopistoille.
Uudelleenpirstaloitunut julkinen hankinta monella tapaa kalliiksi
Julkisuudessa on esitetty, että julkisen toimijan omistusosuuden inhouse-yhtiöstä tulisi jatkossa olla vähintään 10 prosenttia.
– Tämä johtaisi valtakunnallisten palveluyhtiöiden purkamiseen, Koskivuori muistuttaa.
Tällöin inhouse-kenttä sirpaloituisi yhä pienempiin yksiköihin. Valtakunnallisten yhtiöiden todennäköinen vaihtoehto on usean alueellisen tai maakunnallisen palveluyhtiön perustaminen. Myös maakunnalliset yhtiöt jouduttaisiin pilkkomaan – jo pelkästään kuntamäärän vuoksi.
– Kaikkiin pieniin yksiköihin ei riittäisi kilpailuttamisosaajia. Heistä on nytkin pulaa. Samoin esimerkiksi kuntien neuvotteluasema erityisesti ohjelmistohankinoissa heikkenisi. Julkishallinnon kustannukset nousisivat varmasti. Tämän ei pitäisi olla kenenkään suomalaisen tavoitteena, Koskivuori arvioi.
– Nykytilanteessa kohtuullisen kokoiset inhouse-yhtiöt toimivat luotettavana markkinoivoimien integraattorina julkishallintoon, Koskivuori muistuttaa.
– Inhouset mahdollistava mahdollisesti kapea-alaisia, mutta laadukkaita palveluita tai tuotteita myyville pienille ja keskisuurille yrityksille pääsyyn isoon markkinaan.
70 miljoonan lisäsäästöt
Jopa yli kaksi kolmasosaa liikevaihdostaan yksityisiltä yrityksiltä ostavat julkishallinnon omistamat inhouse-yhtiöt ehdottavat julkisiin kilpailutuksiin kevennyksiä, jotka toisivat jopa 70 miljoonan euron säästöt ja lisää liikevaihtoa pk-yrityksille.
Nykymallissa monet yritykset jättävät vaivaan nähden pienet, mutta työläät kilpailutukset väliin.
– Julkishankintojen raskaan kilpailutusrajan nostaminen 60 000 eurosta EU:n sallimaan 215 000 euroon parantaisi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta osallistua julkisiin hankintoihin, Kustoksen puheenjohtaja Lasse Koskivuori arvioi.
Uudistus toisi myös merkittäviä säästöjä vähentämällä turhaa byrokratiaa.
Julkisten raskaiden kilpailutusten rajan nosto toisi 10–20 prosentin eli 30–70 miljoonan euron vuosittaiset säästöt hallinnossa.
Tämä luku perustuu laskentakaavioon, jossa Suomessa vuosittain tehtäville noin 60 000 –215 000 euron hankinnoille lasketaan hankintaprosessin kuluksi minimissään 4 000 tai ylimmillään 10 000 euroa. Tällaisia hankintoja tehdään vuodessa noin 7 000.
